En ymmärrä mistä nään tunteet tulee, mutta en kestä, kun vaavi huutaa saa mun olon todella surkeaksi, tulee todella riittämätön olo, kun en saa sitä rauhoitettua ja make keuhkoaa kuin ihana hän on ja mun tekis mieli vaan huutaa, ettei edes ole. mua pelottaa ens yö jo etukäteen, että mitä jos ei nukuta ollenkaan.

Eli neiti pääsi tänään sairaalasta lopullisesti kotiin, mikä on iloinen asia. Mutta niin kovin pelottava.

Kyllä tämä tästä asettuu, kun pääsee neitiseen kunnolla tutustumaan ja oppii nukkumaan, kun hän nukkuu, nyt tuntuu, että jollainen univelka painaa, vaikka olenkin laskennallisesti nukkunut suhteellisen paljon.

neuvolan täti tulee perjantaina kotiin käymään ja maanantaina pitää mennä neuvolaan mittaamaan tytyn hemoglobiini. ja tiistaina on mun lopputarkastus.

Huomenna jos jaksan mennään evitskogiin moikkaamaan anskua. se varmasti piristää.