Mietin tässä viime yönä tuota äidin muuttoa ja sen hyviä ja huonoja puolia.

Itsekkäästi ajateltuna en ollenkaan haluisi, että äiti muuttaa niin kauas, keneltä mä apua pyydän kun hän on toisella puolella maata. Mietin myös, että miten pikkusisko pärjää, kun ei ole äiti lähellä, sisko on vielä niin pieni. Entä kuka pitää mummista huolta? Äiti sä oot meille kaikille niin kovin tärkeä ja suhun on niin hyvä turvata. Sä et voi meitä vaan hylätä.

Mietin katkerana, että äiti ei pidä meitä enää lapsinaan, vaan oulun-raahen poppoo on vienyt meidän paikat. Meillä ei ole enää arvoa. Ei sen puoleen, mua ei enää ole ollut sen jälkeen, kun neiti syntyi.

Mutta, nyt äiti saa vihdoin tehdä mitä haluaa. Ei elämäänsä tarvitsekkaan elää miettien aina, että mitä muut ajattelee. Ja meillä on aina sohvalla paikka, kun tulet kylään. Nyt teet mitä haluat, ota siitä kaikki irti! Sä oot niin kauan ajatellut vaan meitä, etkä ollenkaan elänyt omaa elämää. Muistan kun olin yläasteella niin ostit ensimmäistä kertaa uuden talvitakin mun syntymän jälkeen. Siinä oot sinä tehnyt niin epäitsekkäistä tekoja, että nyt ansaitset onnen!!!