Kyllä siitä tyhjästä päästä kärsis koko ruumis. Varsinkin rahallisesti. Eilen illalla kahlattiin taas tuota laskupinoa läpi ja osu silmään sellainen lähes 400€ lasku... Sairaalalasku neidin osalta. Kaivoin esille lastenklinikan sossulta saadun lapun, jossa oli vähän tietoa noista tuista ja muista, siinä luki jotain siihen suuntaan, että alle 18-vuotiaan lapsen sairaalahoidon "maksukatto" on 7 päivää/vuosi. Katteltiin niitä päivämääriä ja kyllä ne ihan oikein täsmäs; 7 päivää tältä vuodelta ja 7 viime vuodelta. Onneksi aamulla vielä kiroilin sitä uudelleen ja osu silmään perintätoimistolle mennyt lasku lastenklinikalta, jossa oli myös tuo 7 päivää. Soitin laskussa olevaan hyvinkään sairaalan numeroon, jonne selitin asian, niin he pyysivät soittamaan lastenklinikan numeroon. Siellä nainen totesi, että kyllä mun pitää se heidän laskunsa maksaa, eli sinne perintään ja hyvinkään laskusta ei tarvitse maksaa siis kuin puolet. Hän vielä kävi selvittelemässä asiaa ja nyt se iso lasku peruttiin ja he lähettävät mulle uuden laskun sitten siltä seitsemältä pävältä. Ja sain vielä perinnän kanssa selvitettyä sen laskun mikä oli sinne mennyt muutamaan osaan, joten eipä se sitten taloutta kaada. Ja nyt kun lähettävät hyvinkäältä uuden laskun, niin tuleepa siitäkin vähän "maksuaikaa". Eli koko homman idea oli, että jos en olisi niitä laskuja tarkasti katsonut, niin olisin kärsinyt sen ylimääräisen 7 päivän verran ja tuskin sitä olisi HUSin puolesta kukaan huomannut.

Sain myös varattua itselleni hammaslääkäriajan. Aika menee kahden kuukauden päähän. Olin aika yllättynyt, että niinkin aikaisin pääsee, olin odottanut ainakin puolen vuoden jonotusaikaa. Ihan hyvä saada nää leegot kuntoon, on siitä varmaan 6-7 vuotta kun oon viimeks suutani käynyt edes näyttämässä. Sitä en muista koska viimeksi ois porattu, että voi kivoja yllätyksiä suusta löytyä, kun saattaa välillä tuo hampaiden pesu vähän unohtua.

Halusin olla hiljainen, mietteliäs ja fiksu. Mutta olenkin kovaääninen, tyhjäpäinen kälättäjä. Kiva kuulla kommenttia omasta äänestään, en mä sille mitään voi, ettei se ole kaikkein kauneinta kuultavaa. Enkä aina tajua kuin lujaa puhun. Korvat pitäisi ehkä käydä tarkistamassa, kun välillä tuntuu, että kun yritän puhua normaaliin ääneen, niin omaan korvaan puhe kuulostaa kuiskaukselta.

Haluisin myös osata kirjoittaa hyvin. Mun tekstit muistuttaa lähinnä kolmasluokkalaisen tekstejä kielitasoltaan. (sori kolmasluokkalaiset) Yläasteella mulla oli äidinkielen numero 9 asteikolla 4-10. Sillon tykkäsinkin kirjoittaa ja silloin osasin. Nyt tuntuu, ettei tekstiä mikä päässä myllertää saa paperille, ei sitten millään ilveellä. Voi kun osaisin kirjottaa nokkelia, asiallisia tekstejä, esimerkiksi tuollaisia kuin Irkku.

Ja neuvolasta soitettiin tänään. Mun oma neuvolantäti suositteli mulle tuollaista klaukkalassa nyt ensimmäistä kertaa järjestettävää hyvänmielen koulua, josta olin tietty kiinnostunut siihen asti, että luin että pitää mennä johonkin haastatteluun (lue haistattelu). Mua toi sana haastattelu jo pelottaa. Neuvolantäti kuitenkin antoi mulle siitä kertovan monisteen ja sanoi, että ei se mikään suoranainen haastattelu ole, jotta soita sinne; joo joo. Viime neuvolassa sitten kysyi, että oonko soittanut ja kun en ollut soittanut, ehdotti, että jos ne soittaisi sitten mulle päin. Nyt on sitten sovittu tapaaminen perjantaiksi sen tädin kanssa, joka tulee pitämään tuota koulua. Ilmeisesti, jos ryhmä pidetään, niin pääsen siihen joka tapauksessa, mutta haluavat kaikki äidit tavata ennen ryhmän alkamista. On ilmeisesti ollut vantaalla tuollainen samanlainen ryhmä jo useamman vuoden ajan non-stoppina ja ollut huippusuosittu. Ihan kiva päästä vähän muihin äiteihin tutustumaan, jos vaikka saisi ystävän tai edes kaverin sieltä. Tai ainakin vertaistukea. Sitä kun ei koskaan ole liikaa.