Eilen oli tosiaan kauhee kriisipäivä, muutenkin jo aamusta alkaen ei oikein kiinnostanut, vaikka olisi pitänyt siivota ja kaikkea. Onneksi miehen sisko soitti ja pyysi kylään, oli ihan innoissani sinne lähdössä, ei siinä mitään istuin autoon ja käänsin virta-avainta ja EI MITÄÄN. Kovin huonosti lähtee auto käyntiin, jossa ei ole miehen mukaan mitään vikaa. Lampsin sitten taakaisin kotiin Jessin ja koiran kanssa.

Sitten ennen neljää pamahti appiukko oven taakse ilmoittamatta ja tietenkin oli se kamala kaaos. Eikä siinä, mutta tämä ilmoitti, että on miehen kanssa menossa hakemaan autoaan hyvinkäältä. Siis MITVIT ( tuon muuten varastin irkulta)! missä vaiheessa unohtui, että voisi mullekin ilmoittaa suunnitelmistaan. Mä odotan ja lasken tunteja siihen, että mies tulee kotiin ja sitten tällä onkin suunitelmia. Itkin jo parille kaverillekin puhelimessa, että oon oman kotini vanki. Ja sitten mies soitti siltä reissultaan, juuri kun oli itku päällä. Itkin ja raivosin sillekin. Ja käskin pakata kamansa. Ja suljin puhelimen. Ja löin luuria korvaan. ja lopulta sammutin puhelimen.

Piti hakea mies vanhempiensa luota, niin onneksi olin jo rauhoittunut ja ilta sitten oli ihan mukava. Kävi kaveripariskunta istumassa iltaa ja yhdessä suunniteltiin, että jos mentäisiin jonnekin terassille kimpassa istumaan, jos vaan Jessille saisi yöpaikan ja tietenkin kyydin takaisin kotiin. Kun ei tänne peräkylille taida öisin bussi kulkea.

Ja tänään vaikka mies meneekin tallille, niin en jää kotiin mrehtimään, vaan lähden samaa matkaa tallille, jään vaan pari kilsaa aiemmin siihen kaverille leikkimään :) Toivottavasti vaan ei sataisi, niin saataisiin olla ulkona.