Tänään oli Jessin 2-vuotis hammastarkastus. Me käveltiin hammaslääkäriin, minne on matkaa sellaiset reilu 3 kilometriä. Jimi oli vaunuissa ja Jessille otin pulkan. Menomatka meni mukavasti, Jessi käveli osan matkaa ja istui kyydissä osan matkaa. Ainoa hidaste oli edellisenä yönä satanut lumi, joka takertui inhottavasti vaunun renkaisiin.

Hammaslääkärissä Jessi oli nätisti, antoi hammashoitajan katsoa suuhun pienen suostuttelun jälkeen ja sai tarran palkkioksi.

Takaisin tulo matkassa meni sitten 1,5 tuntia, kun Jessi ei halunnut olla pulkassa, ei jaksanut kävellä, eikä istua vaunussa, olisi vain halunnut olla sylissä tai repparissa, mutta ei mun kunto olisi sellaista kestänyt.

KOtona sitten todettiin, että on neidon tutti hukkunut, joten päiväunista ei tullut mitään. Kaksi tuntia taisteltiin, mutta uni vaan ei tullut ilman tuttia. Mä olin ihan tatti otsassa, kun olisin itsekkin halunnut nukkua. Mies tuli kotiin ja meni päiväunille. Siinä vaiheessa meinasi oikeasti huumori loppua kesken. Lähdettiin sitten vielä iltaulkoilulle, ja kun tultiin takaisin sisään, niin mies heräsi ja alkoi laittaa Manulle ruokaa, niin sieltä manun ruokakipostahan se tutti löytyi.

Nyt on Jessi nukkumassa sen kymmenen heräämisen jälkeen, mutta Jimi taitaa olla vieläkin hereillä, ehti se tuossa nukkua puoli tuntia, mutta joku sen taas potkaisi hereille. En ymmärrä mikä meni siihen helposti nukkumaan menevään poikaan, kun nyt ei yksikään ilta enää mene ilman taistelua. Yötkään ei enää mene ilman heräämistä, vaikka tankkaa illalla ja syö 300-500 ml velliä. Ei varmaan ole ihan terveellistä?

No siinä lyhyesti.