Kohtapuoliin pitäis kammata hiukset ja harjata hampaat ja lähteä suuntaamaan töihin. Onnekseni näyttäis siltä, että auto ei ole ollenkaan jäässä. Ukko on katsastamassa toista autoa, josta huomasin eilen että leima on mennyt umpeen jo reilu kuukausi sitten. Anoppi tulee siis hetkeksi meille katsomaan lapsia.

Töitä käyn tekemässä pari tuntia viikossa iltaisin ja viikonloppuisin, niin saamme miehen kanssa hoidettua lastenhoidot, eikä vielä ole tarvinnut päiväkotiin laittaa. Elokuussa tulee ajankohtaiseksi lapsien päiväkoti harjoittelu ja minun töihin palaaminen. Toisaalta olis vielä hienoa olla kotona, mutta toukokuussa tulee viimeinen kuntalisä ja siinä tippuu tulot taas 200e. Ja henkisesti en tätä enää kauaa jaksaisi, nyt pystyn kääntämään katseeni tulevaan, oikeaan arkeen :) Älkää luulko väärin, rakastan lapsiani, mutta ei tää aina ole kovin helppoa :)

Päivähoitopäivät tulevat lapsilla olemaan keskimmääräistä lyhyempiä, koska menen aamuisin niin aikaisin töihin, että jää miehen harteille viedä lapset sinne, kun taas itse pystyn noutamaan heidät tullessani töistä. Myös iltavuoro päiviä saadaan lyhennettyä, kun voin viedä lapset hieman myöhemmin.

Meillä on edelleenkin toiveissa omakotitalo tai oma asunto, niin ei näillä rahoilla saa mitään mistään. Ei nyt viitsisi joensuuhun asunnon perässä muuttaa, kun siellä loppuisi nämäkin työt jota täällä on :)

Ei siinä, kunhan mietiskelin, nyt lisää kahvia masiinaan ja hösseliks :)